B-poikien 5B pooliturnaus Variskalla

Kahdeksan vuotta piti odottaa että päästiin pelaamaan näiden poikien kanssa kotiturnaus Variskan lentopallopyhättöön, mutta lauantaina 8.2 se vihdoin tapahtui. Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta sali todellakin oli vapaana, kun Kiiston miehet olivat Itä-Suomen kiertueella ja naisillekin osui vieraspeli. Myöskään mitään paini- tai tanssikisoja ei sattunut kohdalle, joten puitteet erinomaiselle kotiturnaukselle oli olemassa. Päivä lähtikin hyvin käyntiin aktiivisten vanhempien valmistellessa areenaa valmiiksi saapuvia gladiaattoreita varten. Rokki soi ja verkko oli kireällä. Fiilis katossa ja sykkeet hieman koholla. Mikä voisi mennä pieleen?

Ensimmäinen vastus Kiistolle päivään oli tuttuakin tutumpi Kokkolan Tiikerilauma. Pojilta erinomainen alkulämppä ja pelin alkaessa ilmassa leijui väkevä myskihärän tuoksu kun nuoret miehenalut olivat testoa uhkuen valmiita raatelemaan Tiikereistä taljat mökille takan eteen. Erän alku olikin vahvaa suorittamista molemmilta joukkueilta, mutta Kiisto hienoisesti niskan päällä. Oli mukava katsella hyvää lentopalloa valmennusjakkaran edessä ja oli sellainen tunne että tänään kirjoitetaan uusia sivuja pelaajien sankaritarinoihin, joita on hyvä muistella sitten kiikkustuolissa. Johto erän puolivälissä jo 15-11 eikä mitään hätää, peli täysin omissa käsissä. Mutta niin vain kävi taas kuten urheilussa usein käy, tilanteet muuttuvat ja pian Tiikerit kirmasivat pisteissä ohi ja johtivat vastaavasti 23-18. Ei auttanut mikään. Vielä saatiin erän lopulla pelistä hieman otetta, mutta ei ihan riittänyt ja erävoitto Tiikereille 25-23. Kyllä kirpaisi. Hyvä erä puolivälin jälkeistä sulamista lukuunottamatta, mutta tappio teki sen että itseluottamuksesta valui se terävin kärki johonkin lattianrajaan. Se valitettavasti näkyi toisen erän alussa, kun Tiikerit karkasivat jo 7-2 johtoon. Aikalisällä vielä uusi nollaus edellisen erän pettymykseen ja uudella sykkeellä takaisin kentälle. Saimme kirittyä piste pisteeltä ja tilanteessa 12-12 alkoi taas näkyä hieman valoa tunnelin päässä. Valitettavasti valo ei ollut toivon pilkahdus vaan Kokkolasta saapuvan tavarajunan valo, joka sitten ajoikin taas Kiistolaisten yli niin että radalle ei jäänyt kuin haiseva polvisuoja muistoksi ottelusta. Toinen erä Kokkolalle selkein numeroin 25-17 ja koko ottelu 2-0. Iso pettymys. Nuorilla miehillä otti selkeästi lujille ja selkärangasta alkoi kuulua nitkahduksia. Keskustelu kopissa, parin ottelun huilitauko ja yhteisellä päätöksellä leuka pystyssä kohti seuraavia matseja.

Ravitsevan kanapastan jälkeen katseet kääntyi kohti päivän seuraavaa ottelua. Etukäteen vahvaksi tiedetty ja A-poolissa lähes koko kauden viihtynyt Loimaan Jankko aiheutti pojissa selkeästi etukäteiskunnioitusta ihan liikaa. Pojat luettelivat lähes koko aloituskuusikon nimeltä ja ihan selkeästi lievä jännitys tulevasta ottelusta alkoi hiipiä pelipuseroon. Etukäteishehkutus ei ollut turhaa, sillä Loimaa paukutti palloa kyllä koko kuusikon rintamalla lähes mahdottomistakin tilanteista. Erän alku oli yhtä sekoilua ja Loimaa karkasi jo 5-0 johtoon. Vastustaja oli kova, mutta pojilta aivan liian nöyrää ja anteeksipyytävää pelaamista. Sankarinviitta sai jäädä lääkelaukkuun sillä sellaiselle ei ollut ottajaa. Ei ole kovin kaukana jos toteaa että koko kauden huonoin erä ja pisteet rumasti 25-11 Loimaan eduksi. Toiseen erään laitettiin pelipaikat vaihtoon ja sillä saatiinkin toivottua herätystä. Alettiin päästä pelistä paremmin kiinni ja taisteltiin hienosti, mutta Loimaan paremmuus jokaisella osa-alueella siivittivät heidät selkein numeroin 25-18 erävoittoon ja samalla 2-0 otteluvoittoon. Olen aina jankuttanut että ei haittaa jos häviää, jos häviää hyvällä pelillä. Ykköserä oli kammottavaa katsottavaa, kakkoserään saatiinkin jo hieman tiikeribalsamia haavoihin, mutta vaikka ajatus oli hyvä niin kirveleehän se. Tappio ja balsami.

Päivän tiedettiin etukäteen olevan pitkä ja kolmanteen otteluun päästiin syöttämään aloitus vasta klo 18 jälkeen. Orpokin oli tuttu vastustaja aikaisemmista turnauksista ja edellinen ottelu päättyi tiukasti Orpolle 2-1. Nyt ajattelimme että on revanssin aika. Energiatankkaukseen oli varauduttu, mutta silti se jäi ehkä hieman vajaaksi, koska päivän päättävään Kiisto-Orpo -peliin kentälle ei enää astunut se aamun mylvivä sonnilauma vaan energiatasot olivat lähempänä lammaskoiran lauhkeutta. Huolellisuus loisti poissaolollaan ja omia virheitä tuli aivan liikaa. Koko päivän hyvällä tasolla olleet aloitussyötötkin alkoivat liukua takarajasta yli tai sitten jäivät verkkoon. Silloin kun saimme vastaanotolla pallon passarille niin hyökkäyksestä ei löytynyt tehoja. Torjunnasta ei ollut apuja puolustukselle ja helpotkin pallot jäivät kenttään ilman suurempia ponnisteluja. Aika ponneton esitys kaikkiaan ja erä selkeästi Orpolle 25-16. Toiseen erään päätimme että nyt jätetään viimeisetkin energiarippeet kentälle ja jokainen yrittää parhaansa, pelataan pallot loppuun asti ja juhlitaan onnistumisia. Toinen erä alkoikin hyvin ja olimme jopa johdossa hetken aikaa, kunnes Orpo pääsi jälleen peliin kiinni ja tasoitti jo kuuden pisteen kohdalla pelin ja meni sen jälkeen menojaan. Myös toinen erä selkeästi Orpolle 25-17.

Yhteenvetona voi todeta, että turnauksena huonoin esitys joukkueelta sitten tasoturnauksen. Valmistautuminen meni hyvin, kaikki terveenä, puitteet erinomaiset, mutta ei vain missään vaiheessa lähtenyt peli kulkemaan toivotulla tavalla - nimenomaan joukkueena. Yksilötasolla oli paljonkin yksittäisiä tähtihetkiä, mutta lentopallo on joukkuepeli missä yksittäiset tähtihetket eivät kanna kovin pitkälle. Kokkolapelin ensimmäisen erän puoliväliin asti näytti todella hyvältä, mutta sen jälkeen (henkisellä puolella) tapahtuneesta romahduksesta ei oikein päästy koko päivänä yli mikä näkyi sitten kaikissa lopuissa erissä. Välieräpaikka oli onneksi varmistettu jo ennen tätä viimeistä pooliturnausta, joten jos "huono turnaus" pitää osua kerran kauteen niin nyt oli oikea hetki. Välierät pelataan Ylihärmässä 29.3, jonne saapuu isäntien lisäksi Pirkat Tampereelta ja Kempele. Kaikki joukkueet tuttuja entuudestaan, joten nyt katse siirretäänkin jo välieriin ja tavoitteena turnauksen kahden parhaan joukkoon pääseminen ja lopputurnauspaikka. Sarjakaavio on raaka, vain välieräpoolien kaksi parasta pääsee lopputurnaukseen. Tavoite on selvä ja nyt teemme töitä sen eteen että tavoite saavutetaan.

Teksti: Juha

Kuvat: Merja